Viime lauantaina koitti kauan odotettu ja jännitetty BH-koe Kempeleessä Mourungin kentällä. Kokeeseen osallistui kymmenen koiraa, joista Oulun valkoisia oli neljä (+yksi nollakoira). Pääsimme aloittamaan ensimmäisten joukossa koirakko numero kakkosena, aivan kuten toivottiinkin niin, että kentällä olisi Moskun nenään mahdollisimman vähän muiden koirien hajuja. Aluksi tuomari Juhani Petäjistö halusi tarkastaa koirien luoksepäästävyyden ja järjestäydyimme kentälle riviin koirat sivulla perusasennossa istuen. Aiemmin tuomari oli myös itse tarkastanut koirilta sirut. Aloitimme kokeen ilmoittautumisella, jonka aikana koiran tuli istua perusasennossa ohjaajan vierellä. Mosku suhtautui tuomariin hienosti ja halusi jopa itse mennä tätä nuuskimaan.

Saimme aloittaa suorituksemme paikallamakuulla. Jätin Moskun makuulle ja kävelin tuomarin merkkaaman matkan koirasta poispäin. Mosku makasi hienosti paikallaan siihen asti kunnes ykkönen huusi suorituksen lopussa koiralleen ”tänne” -kutsun. Kävi niin kuin pelkäsinkin ja Mosku irtosi paikaltaan. Onneksi jännitysmomentti oli vain tuossa paikalla pysymisessä eikä siinä, että Mosku säntäisi aggressiivisesti toisen koiran kimppuun. Päinvastoin, Mosku olisi halunnut leikkiä. Sain Moskun paikalleen ja liike jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut (..vaati kyllä aikalailla hermojenhallintaa..:)). Tottelevaisuusosion keskikohta meni sitten ihan hyvin. Mosku seurasi kaaviossa ihan ok normaalissa vauhdissa, juoksussa ja hitaassa kävelyssä ja istuikin, kun piti, vaikka jonkin verran uusi koira kiinnostikin. Kytkettynä seuraaminen oli kaikkiaan melko tasainen suoritus, kun taas vapaana seuraamisesta ei ehkä voisi sanoa samaa. Mosku irtosi kerran toisen koiran luo, mutta sain sen käskyllä takaisin. Toisaalta Mosku näytti myös parhainta seuraamistaan nimenomaan seuratessaan vapaana. Eritoten olen ylpeä suorituksesta henkilöryhmässä, sillä vaikka siinä oli uusia ihmisiä, Mosku ei kiinnittänyt heihin huomiota. Mosku myös istahteli henkilöryhmässä pysähtyessäni aivan kuten pitikin. Seuraavaksi vuorossa olivat jättävät liikkeet. Liikkeestä istumisessa Mosku lysähti maahan, mikä harmitti sillä hetkellä melkoisesti, olihan kyseessä Moskun bravuurit!!! No ainakin olin varma siitä, että Mosku pysyy tässä kohtaa paikallaan. Saavuttuani viereen Mosku nousi hienosti ”istu” -käskyllä takaisin perusasentoon. Liikkeestä maahanmeno meni hyvin. Luoksetulossa Mosku jäi aavistuksen vinoon eteen istumaan, mutta se annettakoon anteeksi, sillä muilta osin luoksetulo oli vauhdikas ja innokas. Sivullemenokin toimi, vaikka tehtiinkin se ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Treeneissä ”sivu” -käsky on nimittäin jätetty tarkoituksella pois, sillä Mosku yrittää välillä tehdä luoksetulon suoraan sivulle perusasentoon. Tottelevaisuusosio oli nyt ohi ja oli tuomion aika. Koirakko yksi sai hyväksytyn arvostelun. Tuomarin alkaessa lukea kommentteja meidän suorituksesta, mielessä pyöri jo ajatukset, mitä sitten, jos suoritus olisikin hylätty. Hetki oli piinaava, kun ei tiennyt mitään tuomarin linjasta, varsinkin, kun itse teki suorituksensa niin alkupäässä. Näin jännääjiä myös katsojien penkillä ja toivoin, että tulos tulisi jo. Tuomari aloitti viimeisen lauseensa, josta muistan vain sanan ”hyväksytty” ja tuomarin onnittelut kättelyineen ja sen, kun samalla hetkellä muut katsomossa repesivät taputtamaan ja tulivat onnittelemaan. Mikä helpotus!:D Kyllä se taitaa niin olla, että jos kenraalit menevät nappiin (niin kuin meillä meni perjantaina) niin, kokeesta ei sitten selviäkään noin vain ilman jännitysmomentteja :D

Loput suorituksista sainkin katsoa melko levollisin mielin kunnes loputkin saivat hyväksytyn arvostelun ja pääsimme jatkamaan koetta kaupunkiosuudelle. Kaupunkiosuus pidettiin Kempeleessä Zimmarin parkkipaikalla. Aloitimme kaupunkiosuuden tottelevaisuusosion tapaan ilmoittautumisella, jonka jälkeen kävelimme henkilöryhmään, jossa piti rupatella hetki niitä näitä. Koiran tuli suhtautua ihmisiin ystävällisesti. Mosku selviytyi osiosta hienosti. Sitten jatkettiin kävelyosuuteen. Kävelimme, koira ohjaajan vasemmalla puolen, jalkakäytävää pitkin pienen lenkin tuomarin seuratessa perässä. Moskulla oli aluksi virtaa ja se yritti vetää, mutta rauhoittui sitten. Ylitimme suojatien, jonka jälkeen meidät ohitti ns. häiriöpyöräilijä kelloa soittaen. Mosku vilkaisi pyöräilijää, mutta ei muulla tavoin reagoinut siihen. Seuraavaksi meitä vastaan tuli häiriölenkkeilijä ja -sauvakävelijä, mutta näiden lisäksi sattumalta myös vanhempi pariskunta sauvojen kanssa. Pariskunta käveli rinnakkain, joten jouduimme kävelemään aivan heidän vierestä. Mosku vilkaisi heitä ja ohitti sauvakävelijät minua tapittaen=) Viimeisen suojatien kohdalla ohitimme vielä jalankulkijan, jolla oli mukanaan häiriökoira. Koira kiinnosti jonkin verran, mutta pääsimme kunnialla ohi. Parkkipaikalla meidän tuli pysähtyä vielä auton viereen, jonka kuljettaja veivasi ikkunan auki ja avasi oven kysyäkseen tietä. Vaihdoimme muutaman sanan  minkä jälkeen tienkysyjä käynnisti auton ja paiskasi oven kiinni. Mosku seisoi vieressäni miehen suunnalta ilmaa haistellen, mutta ei kummemmin reagoinut saati kommentoinut mitenkään. Lopuksi Mosku tuli jättää hihnastaan yksin tolppaan kiinni ja poistua pakettiauton taakse piiloon. Sillä välin Moskun ohi talutettiin toista häiriökoiraa molempiin suuntiin. Mosku istui nätisti paikallaan ja vain haisteli ilmaa koiran suunnalta. Palasin Moskun luokse ja menimme kuulemaan tuomarilta viimeisen tuomion BH-kokeen läpäisystä. Vaikka tottelevaisuusosuus ei kokeessa parhaalle tasollemme yltänytkään, tuomari näki Moskussa potentiaalia; tuomari piti Moskua palvelualttiina, yhteistyökykyisenä ja innokkaana. Tuomari otti myös huomioon Moskun nuoren iän ja sen mukanaan tuoman uteliaisuuden, mikä näkyi osassa suorituksia. Päivän päätteeksi saimme arvostelun ”hyväksytty”. Kun kaikkien suoritus oli ohi, palasimme takaisin Mourunkiin, jossa juotiin vielä pullakahvit ja jaettiin kokeen läpäisseille koe- ja kilpailukirjat merkintöineen. Lisäksi saimme BH-pinssin, joka koristaa tällä hetkellä Moskun punaista palveluskoirahuivia.

Onnea myös Tarja & Keiju, Antero & Kurko, Jaana & Niki sekä kiitokset treenien vetäjällemme Kaisulle ja kaikille talkoolaisille, ja muille hengessä mukana olleille, hyvä me!

BH ANNSPETS EBISU alias MOSKU

Muutto on takana ja ollaan kotiuduttu hyvin. Varsinkin piha on ollut aktiivisesti käytössä ja Mosku on ollut kovasti apuna esimerkiksi puutarhahommissa. BH-koetreenailujen ja pihanlaiton välissä ehdittiin visiitille taas tänne Tervolaan ja samalla pohjoisen reissulla pistäydyttiin Rovaniemelläkin virkistämässä muistia koiranäytelmissä. Sattui tosin sama tuomari kuin viimeksikin, joten tulipa otettua selvää, onko Mosku edelleen erittäin hyvä (ellei täydellinen)..Ja olihan se=)

JUN-EH, JUK1:

"Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto, oikealinjainen pää, kirsupigmentti saisi olla tummempi, hyvät korvat, litteä eturinta, melko pysty olkavarsi, ikään riittävä rintakehä, jyrkähkö lantio, hyvät takakulmaukset, riittävä askelpituus, kovin epävakaat kintereet, löysät kyynärpäät"

Taisi Mosku olla miehistynyt, kun ei enää tällä kertaa kommentoitu leukojen vahvuutta=) Sää oli hieno ja yleisen treenin kannalta (ja näin BH-kokeen alla) reissusta oli varmaan jotain hyötyäkin, vaikkei ruusukkeita kotiin kannettukaan. Reissun jälkeen Mosku pääsi Tervolassa vielä metsäpalstalle juoksentelemaan ja siellä Mosku päätti karistaa näyttelypölyt turkistaan pulikoimalla ihanan viilentävässä kuraojassa..kauneusnaamio à la Mosku. Kahlailut ei päättyneet ainakaan mamman mielestä siihen, vaan mamma vaati, että Mosku saa luvan kahlailla kertaalleen vielä Kemijoessakin. Tänään pojat testasivat vetovehkeiden toimivuuden ilman suksia. Kyseessä oli siis ensimmäiset vetotreenit koirajuoksua pururadalla. Lämmittelylenkin jälkeen pojat näyttivat ihan oikeilta canicrossaajilta vermeissään ja Villellekin saatiin sykkeet nousemaan max. 170.

Keskittynyt katse ennen kehää

Viime kirjoituksesta on melkein luvattoman paljon aikaa. On ollut kaikenlaista kiirettä kuten meidän molempien valmistumiset ja tottakai niihin liittyvät juhlat! 4.4. juhlittiin Hietasaaren Johteenpookissa ensimmäisen kerran kavereiden ja sukulaisten kanssa. Mosku sen sijaan pääsi ”mummolaan”, kun äiti ja isä ottivat Moskun iltajuhlien ajaksi hoitoon. Maalla Mosku teki äitin kanssa retkiä jäällä useammankin kerran päivässä. Juhlaviikonlopun jälkeen haettiin Mosku hoidosta. Se ei meinannut ensin hoksata, keitä me oltiin, kun noustiin autosta ulos. Saatiin Moskulta perusvahtihaukku, sellainen haukun ja ulvonnan sekoitus kovaa ja korkealta, ja vasta sen jälkeen herra hoksasi, että tuttujahan tässä ollaan:D Samalla viikolla lähdettiinkin jo Sattaseen pääsiäisenviettoon. Sää oli Lapissa keväisen aurinkoinen monta päivää ja päästiin jopa hangille hiihtelemään. Tehtiin muun muassa hiihtoretki Kotimaahan ja hiihdeltiin aavalla Mosku vapaana juosten. Käytiin yhdessä myös kävelyretkillä. Väistämättäkin ohitettiin poroaitauksia, joten Mosku sai taas aimoannoksen porojen hajuja nenäänsä. Ville pääsi vielä Moskun kanssa varuskunnan koiraladullekin. Talven viimeiselle hiihtolenkille tuli matkaa 7km, jonka Mosku jolkutteli vapaana. Lenkin jälkeen kävin Moskun kanssa vielä kävelemässä ja treenaamassa tottisliikkeitä metsätiellä. Varsinaisia vetohiihtotreenejä tehtiin sitten erikseen lähipellolla. Itse veto-osuus sujui jälleen ongelmitta, mutta liikkeellelähdössä Mosku oli niin vauhkona, että koira ja mies olivat naruineen lähes solmussa. Nyt kun koirajuoksukausi häämöttää pitänee alkaa hiomaan tuota matkaanlähtöä ;D Pitkäperjantaina Mosku pääsi elämänsä ensimmäisiin porokisoihin. Tapahtumassa mukanaolo oli hyvää treeniä monella tapaa. Oli esimerkiksi mukava huomata, ettei Mosku säikkynyt yhtäkkiä ilmoille kajahtavia kuulutuksia, jotka jopa omaan korvaan tuntuivat kovaäänisiltä. Alussa ihmisvilinässä oli Moskulla sulattelemista, eikä se oikein tiennyt miten päin olisi. Tuttujen se antoi silittää itseään, mutta outojen ihmisten lähestymisyrityksiin se suhtautui vähän epäilevämmin. Vähän jännitti, miten se suhtautuu esimerkiksi juuri karvahattuisiin miehiin, jotka aiemmin ovat Moskun mielestä olleet melko kummajaisia. Totuttuaan kisapaikan vilinään se ei enää välittänyt ympäristöstä ja karvahattuiset poroisännätkin kävivät rauhassa meidän juttusilla:) Mosku jäi kiltisti myös Villen vanhempien jalkoihin odottelemaan, kun kävimme Villen kanssa ruokateltassa porokeitolla. Launtaina juhlittiin meidän valmistumista vielä toiseen otteeseen pohjoisen suvun kanssa, ja Moskulla riitti lapsi-ihailijoita. Muilta osin Moskun pääsiäinen meni apupoikana hyöriessä. Ulkotöistä mukavinta oli halonhakkuu. Kun Villen isä sai halon hakattua, Mosku kävi nappaamassa yhden puun ja juoksi klapi suussa hangelle sitä järsimään. Sitten, kun sisälle kannettava sylillinen oli kasassa, Mosku kantoi oman klapinsa Villen isän perässä sisälle asti –ja ei kun seuraavaa sylillistä tekemään:D Pääsiäislomalta Mosku sai kotiin tuomisiksi pussillisen poronluita, joista riittänee maistiaiset myös Jönssi-kamulle. Takaisin Ouluun ajeltiin tottistreenien vuoksi keskiviikko-illaksi. 

Meillä on Villen kanssa ollut käynnissä uuden asunnon metsästys. Toiveissa olisi muuttaa kauemmas keskustasta isompaan ja ainakin nykyistä halvempaan asuntoon, mieluiten rivi- tai luhtitaloon. Varsinkin oma piha-alue olisi hieno juttu. Moskun kanssa ei ole ollut mitään ongelmia nykyisessäkään kerrostaloasunnossa, mutta nyt ovat heränneet haaveet muutosta vieläkin lähemmäs ulkoilumaastoja niin, että yhdellä ovenavauksella pääsisi ulos lenkkeilemään. Tänään illalla käydään katsastamassa yksi luhtitalokolmio, jossa olisi Moskulle omaa pihaakin! Käytiin jo eilen kurkkimassa asuinaluetta, joka ei ollut ennestään tuttu, sekä taloa ulkoapäin ja lupaavalta kyllä vaikuttaa.. Nykyinen asunto on irtisanottu, joten muutto on joka tapauksessa edessä vappuna;D Peukut pystyyn, että tänään nähtävä luhtitalon päätyasunto olisi pian meidän.. Asunnonnäytöstä jatkammekin sitten Sarin, Henkan ja Jönssin kanssa Vaalaan, kenties jopa mökkeilemään.  

Sattasen porokisoissa

Tutuille tassua

Kilparadalla

Hiihtokausi takana

Kaverini kanssa oltiin jo hetki mietiskelty sopivaa ajankohtaa hänen 9 kuukauden ikäisen ranskanbulldogginsa ja Moskun ensitapaamiselle. Tänään haettiin Otto emäntänsä kanssa mukaan Puokkarin puistoon. Otto oli varsin valloittava ranskispoika, jonka kanssa Moskukin tykkäsi temmeltää. Muitakin koiria oli paikalla, mutta puiston junnuina pojat kisusivat lähinnä keskenään. Tosin välillä Otto kävi haastamassa puiston vanhimpia ja samalla äänekkäimpiä kavereita, mitä Mosku tarkkaili suosiolla turvallisen välimatkan päässä maassa maaten. Vaikka Otto ei Moskulle vauhdissa pärjännytkään, niin painia se kyllä osasi!;D

Hippa!

Pystypainia

Selätys!:D

Tänään synttäripäivänään Moskukin malttoi nukkua pitkään. Taisi eilen päättynyt hiihtoloma vielä ramaista Moskua. Vanhemman siskoni tytöt olivat meillä lomailemassa keskiviikosta asti ja Moskulla riitti touhua, kun aina oli joku sitä leikittämässä. Lauantaina paistoi aurinko, joten hieno ilma houkutteli Nallikariin retkeilemään. Tytöt kävivät tutustumassa Talvikylään, minkä jälkeen käytiin koko konkkaronkka, Jönssin perhe mukaan lukien, meren jäällä ja paistamassa Nallikarin kupeessa nuotiolla makkarat. Koirat pääsivät telmimään jäällä vapaana. Iltaisin Mosku käpertyi monesti Empun kainaloon nukkumaan. Tämänpäiväisten synttäreiden kunniaksi vietiin Mosku koirakavereiden kanssa puistoilemaan; pistäydyttiin kauppareissulla Hollihaassa, jossa Mosku pääsi jahtaamaan palloa kolmen terhakkaan westien kanssa. Yksi erottui siis joukosta;) Myöhemmin päivällä Mosku sai kotona oman maksalaatikkokakun, jossa oli raejuustokuorrutus ja lihapullanomparelleja;) Kakun syömisessä ei luonnollisesti kauaa kirsu tuhissut. Nyt illalla juhlakalu punnittiin ja Moskun painoksi saatiin 38.2 kg. 

1-vuotiaan Moskun synttärispurtti

Synttärikakkua, kiitos!

Onnea myös Kyra, Kimi, Niki, Risto, Zuli ja Ere!!:)

Tammikuussa treeniryhmämme sai uutisia, kun kuulimme, että tulevan BH -kokeen päivämäärä on päätetty. Koitos pidetään kesäkuun 13. päivä. Vielä ei jännitä, mutta ainakin BH -kokeeseen osallistuminen on nyt ajatuksena konkretisoitunut ja meillä on Moskun kanssa tavoite, johon tähdätä. Treenien osalta se tarkoittaa sitä, että nyt on alkanut puurtamisvaihe, jossa jankataan, hiotaan ja vielä kerran jankataan kaikkia BH -kokeeseen kuuluvia liikkeitä. Eilen oli taas tottistreenit Kempeleessä ja ne menivät meiltä Moskun kanssa ihan kivasti. Pari viime kertaa jäi Moskun jalkavaivojen takia väliin, mutta ne pyrittiin korvaamaan kotitreeneillä. Eilisiä treenejä kyyditti parinkymmenen asteen pakkanen, joten treenit jätettiin tarkoituksella normaalia lyhyemmiksi. Vuorossa oli BH- kokeen tuomarin kättely ja ilmoittautuminen kokeeseen, jonka aikana koiran tuli siis istua kiltisti perusasennossa, seuraamista & henkilöryhmää, liikkeestä istuminen ja paikallaolo kaikilta koirakoilta yhtä aikaa, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo sekä pujottelua koirakoiden välistä. Mosku istui nätisti perusasennossa kättelyn ajan. Muiden kätellessä pidimme koirat liikkeessä. Teimme Moskun kanssa seuraamista suoraan, käännöksiä, pysähdyksiä, seuraamista juosten ja hitaasti kävellen ja kaikki meni tosi hienosti. Lopuksi pujoteltiin vielä huvikseen kahta ihmistä kentän laidalla, jotka muodostivat ikään kuin kahden ihmisen henkilöryhmän. Sekin meni tosi hienosti varsinkin, kun toinen ihmisistä oli Ville! Mosku ei reagoinut Villeen muuta kuin pikaisella vilkaisulla ja käveli muuten vain minua tarkkaavaisesti tapittaen. Liikkeestä istuminen meni kaikilta koirakoilta nappiin! Liike tehtiin rivissä ja kaikki koirat jäivät hienosti paikoilleen; olipa hienon näköistä! Liikkeestä maahan menossa Mosku jäi kahdesti istumaan. Ihme juttu. Viime kerralla maahanmeno meni hienosti ja halusipa herra myös liikkeestä istumisessa mennä silloin alas asti. Nyt sitten oli toisin päin; istuminen meni papukaijamerkillä nappiin, kun taas maahanmenossa käsky piti toistaa. Toisaalta Moskun mennessä maahan, kuului jostain juuri pamaus, jota toiset koirat takana haukahtelivat ja Moskukin reagoi nousemalla istumaan. Makuulta luoksetulossa vauhti oli puolestaan niin kova, että poika paukaisi ohi ja palasi eteen ja jäi vinosti istumaan. Viimeksi ei ollut tässäkään mitään ongelmaa. Treenien lopuksi otettiin pari maahanmeno-luoksetuloa itsekseen ja saatiinhan me treenien päätteeksi tästäkin liikkeestä onnistunut suoritus. Saatiin vinkiksi, että varmistelemme luoksetuloa eteen jättämällä sivulletulon hetkeksi kokonaan pois. Viimeisen parin viikon aikana ollaan itsekseen jankkailtu liikkeitä eri paikoissa ja niillä kerroilla liikkeet on sujuneet tosi hienosti. Koko ajan on tullut varmuutta siihen, että liikkeet onnistuvat. Erityisesti paikalleen jäämiset liikkeestä tuntuvat olevan Moskun bravuureita; niissä on pisimpään ollut varma tunne siitä että, vaikka sille kääntääkin selän ja kävelee itse poispäin, Mosku pysyy paikallaan ja odottaa rauhassa seuraavaa käskyä. Lopussa teimme vielä kaikkien koirakoiden välistä pujottelua, mikä kaatui meidän osalta siihen, että Moskulle tuli kakkahätä. Keskittyminen katosi täysin. Treenien alussa pujottelu olisi voinut onnistuakin, sillä Mosku oli tosi hyvässä vireessä. Haastavinta onkin ollut itse olla tosi, tosi, TOOOOSI kiinnostava Moskun silmissä, kun liikkeet tehdään aivan toisten koirien nenän edessä kuten juuri tuo pujottelu koirakoiden välistä. Rivissä Mosku istuu nätisti, mutta kentällä Moskun tekisi mieli käydä välillä morjestamassa treenikavereitakin eikä aina vain kulkea ohi.. Palkkasin eilen ensimmäisen kerran treeneissä kaikki liikkeet pelkällä lelulla. Meillä köysilelu on osoittautunut toimivaksi palkaksi. Mosku innostuu siitä, mutta ei liikaa kuten patukan kanssa saattaa käydä. Irti -käskyt alkavat myös sujua. Onnistuneen suorituksen jälkeen leikin hetken köysilelulla repimistä ja annoin Moskun välillä voittaa. Irti –käskyä ei tarvitse karjua vaan riittää, että liu’utan sivulta käden lelun alle ja sanon varmasti, mutta rauhallisesti ”irti”. 

Ville on aloitellut Moskun kanssa myös uutta harrastusta, koirahiihtoa. Hankimme heti alkuun Villelle kunnon vetovyön (ManMatin Skijoring belt -vetovyö), jossa veto kohdistuu selkärangan sijasta lantioon sekä viime viikolla vetonarun sekä Moskulle mukavat vetovaljaat. Kävimme alkuviikosta Vaalassa, jossa mökkitiellä pidimme ihka ensimmäiset vetotreenit. Lumipenkat rajasivat tietä, joten ojaankaan ei voinut mennä;) Suksiin ja sauvoihin Mosku olikin jo tottunut, joten niiden ihmettelyyn ei enää mennyt aikaa. Ensimmäinen pätkä otettiin kuitenkin varalta ilman suksia. Lähdin juoksemaan parivaljakon edellä ja Ville antoi hetken päästä Moskulle luvan juosta kannustaen sitä ”veto”-käskyllä aina, kun naru kiristyi. Seuraavalla pätkällä Ville laittoi sukset jalkaan ja minä menin edeltä vähän matkan päähän näköetäisyydelle odottelemaan. Ville antoi ”mennään” –käskyn ja Mosku sai luvan lähteä liikkeelle. ”Veto” –käsky vain kuului, kun pojat viilettivät tietä pitkin minua kohti. Ja voi kyllä sanoa, että ihan oikealta koirahiihdolta se näytti! Mosku juoksi innoissaan Villen edessä minua kohti, kieli sivulta roikkuen ja Ville avitti matkantekoa lykkimällä rivakasti sauvoilla. Maalissa ”seis” –käsky ja jarrutus. Hieno suoritus jo eka kerralla! Vielä toiseen suuntaan ja ensimmäiset treenit koirahiihtoa oli tehty. Toisena päivänä pidennettiin hieman matkaa. Menin edeltä niin kauas, ettei Mosku nähnyt minua lähtövaiheessa. Metsätie mutkittelee hieman, joten tienvarressa kasvavat puut peittivät sopivasti näkyvyyttä. Parivaljakko pääsi ongelmitta maaliin silläkin kertaa. Nyt sitten varmistellaan vielä ”veto” –käskyä niin, että matkanteko taittuu ilman, että minä menen edeltä ja aloitellaan kääntymisiä oikealle ja vasemmalle. Ensi lauantaina lähdetään käymään taas Villen kotona ja jatketaan treenailua. Villen isä lupasi tehdä kelkalla pellolle harjoituksia varten ladut, joten siellä sitten seuraavan kerran.. Sunnuntaina mennäänkin sitten katsomaan Eurooppa-cupin koirahiihtokisoja Keminmaahan ja poimimaan vinkkejä omiin treeneihin. Koirahiihto olkoon suosiolla Villen ja Moskun yhteinen laji, kun minä treenailen Moskun kanssa vähän rauhallisemmin; olen tehnyt Moskun kanssa kävely- ja juoksulenkkejä myös vetovyön kanssa, jolloin hihnan saa kätevästi koukkuun kiinni ja kädet jäävät vapaaksi. Ja koska Moskulla on tavallinen panta eikä valjaita, silloin ei vedetä. Hienosti on Mosku edistynyt tässäkin asiassa ja ollaan saatu alle jo monta mukavaa lenkkiä. Alla seuraamiskuva tammikuulta ja galleriassa lisää kuvia Moskun harrastuksista :)

Seuraamista

Viikko sitten lähdettiin koko poppoo Ylitornion Lohijärvellä pidettävälle karateleirille. Karatekana siis Ville, en minä!;) Mosku ja minä olimme mukana Villen huoltojoukoissa. Villellä oli joka aamu max. kolme tuntia treenejä, joten treenien ajan touhuiltiin Moskun kanssa kahdestaan joko leirikeskuksen pihalla tai järven jäällä. Leirin aikana tuli kyllä ulkoiltua ja olosuhteetkin olivat mitä mainioimmat! Parkkipaikka oli muun muassa hyvä paikka treenailla tottista, kun leiriläiset olivat autoineen treeneissä. Parkkipaikalta puolestaan laskeutui rinne järvenrantaan, josta pääsi suoraan jäälle. Lunta sateli joka päivä ja pakkastakin oli kiitettävästi. Reissun aikana teimme jäälle monen monet polut, kun luntakin oli sen verran paljon. Hieman kauempaa pääsikin sitten kulkemaan kelkanjälkiä pitkin. Moottorikelkatkin oli nekin tuttua kauraa, eikä Mosku reagoinut niihin, kun meidät muutaman kerran ohitettiin. Mosku nautti vapaana olosta eikä se aina oikein tiennyt, mihin suuntaan tassuttelisi, kun jäällä näkyi kirmausmaastoa silmänkantamattomiin. Asumisjärjestelyt menivät siten, että majoituimme kolmistaan yhteen neljänhengen huoneeseen. Naapurit kulkivat samasta ulko-ovesta, joten meillä oli heidän kanssaan yhteinen eteinen ja vessa. Naapurin puolelle jäi myös jääkaappi ja liedet. Naapurit saapuivat ensimmäisenä yönä kahden aikaan. Oltiin jo nukkumassa, kun Mosku alkoi posahdella, joten arvasin, että jotakin siellä ulkona tapahtuu ja menin kurkkaamaan ikkunasta. Niin vain portaille oli ilmestynyt naapurien laukut. Noustiin ottamaan naapurit vastaan ja kertomaan, että meillä on myös koira mukana, ettei sitten tule yllätyksenä. Tulijoina oli kaksi saksalaista ja yksi suomalainen ja he olivat ennestään Villelle tuttuja, eivätkä onneksi pelänneet koiriakaan. Siinä turinoidessa ja saksalaista ”yöpalaa” maistellessa (ruisleipää, jonka päällä sentin siivu salamia ja kokonainen valkosipulinkynsi) kello olikin kohta jo viisi. Siinä samalla Moskukin tottui heti kättelyssä uusiin tulijoihin ja siihen, että ovesta ramppaa muitakin kuin me. Leirin lopussa se ei enää edes jaksanut kommentoida naapurien tulemisia, vaan otti heidät hännänheilutuksin vastaan. Joskus puolenpäivän jälkeen leiriläiset alkoivat palailla treeneistä lähikoululta ja Mosku nauliutui aina tuolloin ikkunaan. Se tarkkaili silmä kovana omiin mökkeihinsä meneviä ihmisiä ja hoksasi pian, että ihmisvilinä ulkona tarkoittaa sitä, että Villekin tulee kohta ja päivysti vuoroin eteisessä, vuoroin ikkunassa. Iltaisin istuskeltiin iltaa päämökissä takkatulen loimussa ja Mosku vahti siellä kaikki tulijat. Se muisti kyllä yhtä aikaa meidän kanssa leirille saapuneet ihmiset, mutta vahti kyllä kaikki uudemmat tyypit. Mosku oppi reissussa myös saksaa ja englantia, kun se läpsi pyynnöstä leiriläisille tassua;) Niinhän sitä sanotaan että urheilija ei tervettä päivää näe. Moskukin sai epäonnisen osansa, kun huomattiin viimeisenä iltana, että se varoo vähän toista etutassua. Tunnustelemalla ei mitään vikaa löydetty ja se antoi ihan rauhassa meidän kopeloida jalka läpikotaisin. Ajateltiin, että jalassa on venähdys tai vastaava. Leirin jälkeen ajeltiin Tervolaan, jossa oltiin vielä muutama päivä. Siellä Mosku pidettiin levossa ja vältettiin turhia riehumisia. Toissapäivänä tultiin Ouluun ja näyttää, että jalka on taas normaali. Mitä lie rasitusvammaa ollut.. Voi meidän pientä karateleiriläistä!

Ison Lohijärven jäällä

Tammikuun lopulla käytiin Villen kanssa Amsterdamissa lomalla ja vietiin Mosku siksi aikaa Vaalan ”mummolaan” hoitoon. Pihalta lähtiessä kyttäilin, ilmestyykö Mosku meidän lähdön jälkeen ikkunaan ikävöimään, mutta ei näkynyt valkoista karvanaamaa ruudun takana. Ainoastaan äiti siellä huiskutteli. Soitin sitten matkalta kotiin ja kysyin, mitä Mosku tuumasi meidän lähdöstä. Eipä kyllä ikävä tuntunut olevan, kun oli alkanut leikkimään vaan leluillaan. Ilmeisen mukava paikka tuo mummola:D Mosku touhusi ensimmäisen päivän äitin ja isän seurassa ja viikonloppuna tuli Jönssikin kylään. Pidennetty viikonloppu maalla oli Moskulle monella tapaa luksusta. Vapaana juoksentelun lisäksi Mosku pääsi elämänsä ensimmäisen kerran mm. pilkille! Viimeisen hoitopäivän Mosku vietti Oulussa Sarin ja Henkan ottopoikana ja tuli sitten meidän saapumispäivänä yömyöhällä meitä lentokentällekin vastaan. Aika vaisut olivat vastaanottoriehat, joten ilmeisesti Moskun mielestä saisimme käydä lomalla useamminkin..;) Muuten, nähtiin Amsterdamissakin heti toisen päivän aamuna valkkari yhdessä puistossa! Joku pikkupoika sitä ulkoilutti ja koira vaikutti varsin rauhalliselta kaverilta.

Reissun jälkeen olin alkamassa leikkaamaan Moskulta kynsiä, kun huomasin, että takajalan yksi varpaanväli punoittaa. Vertakin oli tullut jostain ja veri oli tuhrinut varpaanvälin ihon. Joku tikku oli varmaan juostessa osunut jalkaan. Moskua itseään juttu ei vaivannut tippaakaan. Se ei aristanut jalkaa yhtään ja oli muutenkin oma touhukas itsensä. Soitettiin kuitenkin lääkäriaika varmuuden vuoksi, koska kynnen tyvikin oli sisältä päin mustunut ja kynsivalli turvonnut. Kotona ollaan hoidettu tassua pitämällä se puhtaana. Ulkoilujen jälkeen Mosku on tullut sisälle tassusuihkun ja kunnon kuivauskäsittelyn kautta. Myös antiseptista suihketta käytettiin välillä. Onneksi Mosku ei edes yritä nuolla jalkaansa. Eilenkin se antoi pitää varpaiden välissä vanutuppoa niin, että varvasväli tuulettuu. Tänään päästiin sitten lääkäriin, jossa todettiin, että jalassa on paikallinen ihotulehdus ja mustunut osa kynttä on ilmeisesti bakteerien aiheuttamaa hiivaa. Saatiin Canofite vet -korvatippoja 7-10 päivän kuuriksi. Mosku näytti jalkaansa mukavalle lääkäritädille nätisti paikallaan seisten ja antoi ottaa rauhassa myös koepalat iholta teipillä mikroskoopilla tutkittavaksi. Eläinlääkäri totesikin, että Mosku on ikäänsä nähden varsin rauhallinen kaveri. Heti lääkärikäynnin jälkeen laitettiin voidetta jalkaan ja pikku potilas pääsi päiväunille. 

Ei mua mikään vaivaa, mamma vaan touhottaa