Moskun blogi

Moskun etujalka ei näyttänyt paranemisen merkkejä, joten soitin eläinlääkärille. Nyt Mosku on kolmatta päivää tulehduskipulääkekuurilla ja joutuu lepäilemään. On se vähän reipastunut, mutta ei vielä oma itsensä. 

Pojat peuhaa. Valkoinen ei oikein jaksa, mutta on kuitenkin hengessä mukana
 

Se on syksy taas, mutta eipä haittaa Moskua ja minua! Meidän albiinoperhe ei oikein muutenkaan ole helteiden ystävä, enkä minä varsinkaan tämän mahan kanssa. Antaa lehtien vaan tippua ja lumen tulla maahan niin, että Moskulla on taas uusia jänniä asioita nuuskuteltavaksi. Oma talo nousee pikkuhiljaa, kunpa jaksaisi odottaa. Pihaa on mielessä suunniteltu lapsille ja koiralle sopivaksi temmellyspaikaksi ja Moskun häkillekin on jo paikka tiedossa. Siitä tulee iso suojattu oleskelutila luiden järsimistä varten, turvassa irtokoirilta. Mosku tosiaan oppi vesipedoksi nyt kesällä ja se viihtyi mökilläkin vedessä, kun joku oli uimassa. Laituriltakin se uskalsi hypätä lelun ja Villen perään. Jospa ensi kesänä koitetaan, miten veneestä hyppy onnistuu. Treenirintamalle kuuluu samaa vanhaa. Tokoiltu ollaan vain omaksi iloksi niin, ettei mitään opittua unohdettaisi. Ja kyllä täytyy sanoa, että Mosku on mitä mainioin treenikaveri, kunhan vaan itse osaa tehdä jutut oikein. Agilityn alkeetkin alkoivat kesällä, mutta sinne ei suurista suunnitelmasta huolimatta päästy kuin sen ensimmäisen kerran. Kesäviikonloput eivät sitten kuitenkaan olleet oikein sopiva ajankohta, kun reissailtiin viikonloppuisin mökillä, häissä ja sukujuhlissa, kun raksalta vain ehdittiin. Enää en tiedä, kehtaisiko treeneihin enää mennäkään, kun muut ovat oppineet varmasti jo vaikka mitä. Oliskohan noin viikko takaperin, kun lueskelimme Nestorin kanssa Koiramme – lehteä ja sieltä hyppäsi silmään toko -kisat täällä Sodankylässä 3.–4.9. Seuraavana päivänä surffasin nettiin opiskelemaan alokasluokan liikkeet ja heti illalla vedin treeniliivit päälle ja paineltiin Moskun kanssa kokeilemaan, miten käy. Seuraamisissa Mosku yrittää välillä innostuksissaan edistää, mutta kyllä se on silti aika taitava. Jäävät liikkeet tuntuisivat olevan ihan piece of cake. Vapaahyppyä varten kyhäsin raksatarpeista esteen ja sitten kokeiltiin. Mosku sivulle, ennestään tuttu käsky ”hyppy”, jonka jälkeen esteen takana Mosku kääntyi itsestään minuun päin kysyäkseen, mitäs sitten. Ja niin ”seiso” -käskykin onnistui. Mosku käskyllä perusasentoon ja hurraa; liike onnistui kylmiltään. Paikallamakuun kestoa en tiedä, koska en nähnyt aikaa mistään, mutta se tovi, minkä Mosku makasi, se makasi paikallaan. Luulenpa kyllä edelleen, että tämä on meille vaikein liike, kun toiset koirat ovat häiriöinä. Kerran lenkillä kokeiltiin paikallamakuuta tasan kaksi minuuttia ja se aika tuntui hurjan pitkältä, melkein meinasin nukahtaa pystyyn. Siinä ajassa kisoissa Mosku ehtii varmasti huomata, kuinka superihana koirakaveri makaa ihan vieressä ja herpaantuminen alkaa... Lopulta päätin, ettei osallistuta vielä. Jos saisi treeneissä ensin onnistuneita suorituksia alle antamaan varmuutta. Parin päivän päästä tästä asian ratkaisi lopullisesti Moskun jalka, joka ilmeisesti venähti pyörälenkillä Villen kanssa. Mosku ontuu nyt toista päivää oikeaa etutassua, joten se siitä treenailusta tältä erää. Menen kuitenkin kisoihin katsomaan, millaista touhu oikeasti on. Paidan ja pepun kuulumisia: Nestori on kohta puolitoistavuotias ja oppii hurjasti asioita matkimalla. Moskulta Nestori on oppinut mm: läähättämisen, haukkumisen, haukottelun, makoilun lattialla kyljellään ja ketarat ojossa, konttaamisen pöydän alla, ruuantähteiden syömisen syöttötuolin alta, nappuloiden maistelun ja vesikupilla loiskuttelun. Itkeäkö vai nauraa! :D

Rasti seinään; Mosku noutaa keppiä Kitisessä -uimalla :)

Vuosi on vierähtänyt huristen. Sillä välin paita on löytänyt kaverikseen pepun tai toisin päin;  viittä vaille vuodenikäinen poikamme on saanut Moskusta iki-ihanan ystävän. Muutenkin elämä Lapissa tuntuu Moskulle maistuvan. Ulkoilu metsässä ja jäällä on Moskusta huippukivaa, varsinkin oman frisbeen kanssa. Sitä jahdaten ja retuuttaen vaunulenkkeihinkin tulee ihan uutta vauhtia ;) Tottistelut ovat jääneet kotitreeneihin, mutta se mikä on opittu, on muistissa edelleen. Arki on pitkälti kotonaolemista, mutta esimerkiksi helmikuussa lomailimme viikonlopun Saariselällä, jonne tottakai Moskukin pääsi mukaan. Mosku pääsi nauttimaan hotellielämästä (ja omasta wellcome -puruluupussukasta), kun  juhlistimme koko porukalla ensimmäistä hääpäiväämme. Seuraavaksi odotamme lumien sulamista, sillä sitten alkaa vihdoin ja viimein oman talon rakentaminen. 

Synttärihöykytysten myötä onnea Mosku (sekä sisarukset) 3v!!

Toimintakyky: -1 (Pieni)

Terävyys: +1 (Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

Puolustushalu: +1 (Pieni)

Taistelutahto: -1 (Pieni)

Hermorakenne: -1 (Vähän hermostunut)

Temperamentti: +1 (Erittäin vilkas)

Kovuus: +1 (Hieman pehmeä)

Luoksepäästävyys: +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)

Laukaisupelottomuus: ++ (Laukauskokematon)

Yht. 10p. (Hylätty)

Mosku paineistui testissä todenteolla, mutta suoritti silti radan loppuun asti. Testistä lähdimme kuin meillä olisi ollut eri koira mukana; vielä seuraavana päivänäkin Mosku tarkkaili kaikkia ja kaikkea lenkillä ihan kuin se olisi ollut varma, että kohta sitä pelotellaan taas. Tiesin, ettei Mosku mikään poliisikoira olisi, mutta niin suuri paineistuminen tuli kyllä pienoisena yllätyksenä. Samoin yllätyin siitä, ettei Mosku innostunut vetoleikistä tuomarin kanssa. Normaalioloissa Mosku ei myöskään olisi reagoinut laukaukseen. Vilkkaus ei tullut yllätyksenä, sillä onhan Mosku aina ollut melkoinen "kaahopetteri"..:D Positiivisin osa-alue oli luoksepäästävyys ja siitä saadut täydet pisteet, (sentään) :D 

Mosku makaa mummolan olkkarin lattialla tassut taivasta kohti. Se leikkii selällään kumisella pallolla, pyörähtelee kyljeltä kyljelle, pureksii palloa ja ääntelee. 
Äitini: ”On se aika lapsellinen”
Minä: ”Niin on. Kuinkahan kauan se on tuollainen. Kymmenenvuotiaanakin?” 
..no toivottavasti:)

Onnea meille ihanasta kaksivuotiaasta, ihanan lapsekkaasta, mutta viisaasta koirasta!

Saimme mukavia uutisia ennen joulua. Ville sai töitä Sodankylästä! Senpä vuoksi asustelemme nyt täällä Lapissa lumen ja porojen keskellä. Viihdymme tosi hyvin. Ihanaa, kun on rauhallista, kunnon talvi ja luonto ympärillä. Joulu mennä jollotteli luonnollisesti täällä Sattasessa, tutussa lomanviettopaikassa, jossa saamme asustella nyt pysyvämmin. Keväämmällä, kun vauvelin syntymä lähenee, palailemme Ouluun ainakin äippä- ja isyyslomien ajaksi. Joulu oli oikein tunnelmallinen jäälyhtyineen ja ulkosaunoineen. Mosku oli ollut myös kilttinä ja sai luita lahjaksi. Uudeksi vuodeksi ajelimme Vaalaan mökille. Sinne tuli myös bestis Jönssi, jonka kanssa Mosku ei ollutkaan saanut leikkiä pitkään aikaan. Lumi pöllysi, kun koirat juoksivat kilpaa, Mosku jahdattavana niin kuin aina takaa-ajoleikeissä.. Rakettejakin ammuttiin. Jäimme Sarin kanssa koirinemme mökin kuistille, kun pojat lähtivät jäälle raketteja ampumaan. Sidoin Moskun mökin kuistin pylvääseen kiinni. Mosku ihmetteli, minne Ville lähti ja koitti vetää sen perään. Ensimmäinen raketti lähti taivaalle. Juttelimme Sarin kanssa taas niitä näitä niin kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi. Mosku haukkui raketille ja piti hihnan kireällä. Seuraavan raketin väriläiskät saivat saman tuomion. Välillä Mosku hiljeni kuulleessaan poikien äänet ja veti jäälle päin ihan kuin se olisi halunnut Villen luo. Käskin Moskun istumaan ja Mosku totteli. Viimeistä rakettia kohti Mosku selvästi rauhoittui. Kun tulitus oli ohi ja Mosku rauhoittunut, päästin sen vapaaksi ja se juoksi innoissaan suoraan ampumispaikalle Villen luo. Jönssi pääsi pian perään ja ensimmäiset rallit vuonna 2010 kaverusten kesken saattoivat alkaa! Uutta vuotta vastaanotettiin vielä hetki jätkänkynttilöiden loimussa ja mammakin sai kohottaa uuden vuoden kujeille oman alkoholittoman kuohujuomansa! Uuden vuoden mökkiviikonlopusta palailimme takaisin Sattaseen. Pakkanen paukkui monena päivänä miltei -30 asteen lukemissa ja rajoitti ulkoilua. Oli Moskullakin kiire ulkoa pissatuksilta sisälle, kun joutui loikkimaan kolmella jalalla. Villen ollessa töissä teimme Moskun kanssa lyhyitä ulkoilureissuja ja lämmittelimme pirttiä. Mosku on innokas apuri esim. tulien teossa sekä puunkannossa.. Moskukin on oppinut nopeasti uuden päivärytmin. Se tietää jo, että Ville lähtee ilman sitä aamulla ja jää loikoilemaan pirttiin Villen tekiessä lähtöä. Noin neljän aikaan, kun Ville tulee töistä, Mosku on jo ikkunassa sitä odottamassa. Kerrankin, kun Ville tuli vasta kuudelta kotiin, Mosku oli jo neljältä ikkunassa ja ovella ihmettelemässä, miksei se jo tule.. Nyt kun pakkanen on lauhtunut, olemme päässeet jo lenkeillekin. Metsälenkeillä Mosku saa juosta vapaana, mutta hihnalenkkejäkin on tehty, ettei ihan unohdu, miten silloin kävellään. Eilen Ville kävi varuskunnassa hiihtämässä (ennen koirahiihtoa pitää miehen ensin vähän reenata), minkä aikana kävimme Moskun kanssa muistelemassa, miten hihnassa käyttäydytään. Uudet hajut oikein tulvivat kuonoon, mutta hyvin silti selvittiin. Ai niin, samalla reissulla näimme autosta pikku valkkaripennun kävelyllä; Mosku ei sitten olekaan ainoa rotunsa edustaja täälläpäin!! Olisipa kyllä kiva törmätä tähän pikku valkkariin vielä myöhemminkin. Koirahiihtoa Ville jatkaa täällä ainakin, kun on siihen näinkin hyvät edellytykset. Muistelemme vetämistä ensin tuolla metsäteillä ja käymme varuskunnan koiraladulla. Vesikelkkakin olisi parkissa pihalla, joten itsekin voisin kokeilla menoa Moskun kanssa tai sitten käyn naapurista lainaamassa potkukelkan. Vetopuolen harrastusten lisäksi olemme tutkiskelleet Sodankylän Karvakuonojen treenejä. Siellä toiminta on ilmeisesti myös aktiivista ja tarkoitus olisi mennä treeneihin mukaan, kunhan talvikausi starttaa helmikuussa tottiksella. Kesällä voi puolestaan harrastaa agilityä ja jälkeä ja ilmeisesti myös hakua, joten voi olla, että pääsemme tutustumaan meille vieraamman agilityn saloihin enemmänkin. Selvää on kuitenkin, että jotakin lajia tulemme täälläkin jossain vaiheessa ohjatusti treenaamaan. Oulun valkkareiden hallimaksukin on varalta maksettu, joten tarpeen tullen pääsemme Oulussakin treeneihin mukaan. Hyvät Uuden Vuoden toivotukset vielä kaikille!! Moskulle se ainakin tuo uuden mullistuksen, mistä kertonee alla oleva kuvakin. Eihän jäljellä tosiaan ole enää kuin pari hassua kuukautta..

Mosku & pinnis from the 50's odottamassa entisöintiä

Syksy ja alkutalvi (mikäli sitä edes talveksi pystyi kutsumaan) vierähti melko jännittävissä tunnelmissa, kun kesällä selvisi, että mammasta tulee ihan oikeasti mamma, ei koiralle vaan ihan ihmislapselle! Omalta osalta pitkät kävelylenkit Moskun kanssa ovat vaihtuneet rauhalliseksi köpöttelyksi, kun Mosku on saanut harjoitella kävelyä vierellä pian vaappuvan valaan kanssa. On siinä ollutkin Moskulla ihmettelemistä, miksi ihmeessä mamma pysähtelee vähän väliä ja antaa nuuskia pitempään kuin tavallisesti.. Villen kanssa Mosku on sentään päässyt edelleen normaaleille kävely- ja juoksulenkeille. Myös Jönssi ja koirapuistokaverit ovat pitäneet Moskun mielen virkeänä silloinkin, kun mamma ei jaksa touhuta. Muuten Mosku ei ole näyttänyt vielä ymmärtäneen mitään muutosta missään. On se päätä lepuuttanut masun päällä, mutta mitenkään oudosti se ei ole käyttäytynyt. Saas nähdä sitten maaliskuussa kun h-hetki lähestyy.. Moskun ja uuden tulokkaan yhteiseloonki suhtaudumme luottavaisin mielin. Eiköhän kaikki mene ihan hyvin, kun Mosku hoksaa, että uusi tulokas ja kolmas pomo on tullut taloon jäädäkseen.

Viime viikonloppuna Mosku pääsi Vaalan mummolaan Jönssin kanssa hoitoon, kun isäntäväki lähti Rukalle katsomaan hiihto- ja mäkikisoja. Maalla oli taas mukavaa, vaikka lunta ei ollutkaan. Mosku sai kirmata viikonlopun vapaana 24h ja kylläpä sunnuntaina väsy painoi, kun lähdettiin takaisin Ouluun ja kaupunkiin lepäämään. Ohjatut tottistreenit ovat jääneet vähän taka-alalle, mutta olemme treenailleet kyllä jonkin verran omin päin. Vanhojen liikkeiden kertauksen lisäksi työn alla on ollut mm. eteenmeno. Viikonloppuna Sarin kanssa ehdimme kokeilla myös paikallaoloa Moskun ja Jönssin kanssa yhtä aikaa ja hyvinhän se paikallaolo sujui -ihme kyllä. Jönssi on aina ollut Moskulle pahin/paras häiriökoira. Pahin siinä mielessä, että tekemiseen tulee totta tosiaan haastetta, jos Jönssi on treenien aikaan näköpiirissä. Paras juuri siksi, että mikäli liike onnistuu, edistystä on täytynyt tapahtua! Päätettiin, että aloitamme kahdestaan mammatokon ja kävisimme kauhukaksikon kanssa treenaamassa aina, kun kroppa ja aikataulut sallii. Villellä on ollut pientä flunssaa, mutta kun tauti selätetään, jatkuu Villen ja Moskun yhteiset vetotreenit. Alkukuusta käytimme Moskua lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa ja tulosten perusteella voimme jatkaa hyvillä mielin treenailuja. Koivet olivat kunnossa tuloksin B/B ja 0/0!!:)) Myös selkä oli normaali. 

Kotona oma kilpikonna  odotti tokkuraista potilasta

Pitkä kuuma kesä takana. Paljon tulikin touhuiltua ja reissattua, joten koneella ei juuri ole ehtinyt olemaan. Heinäkuun lopulla miltei asuimme Sattasessa, kun viettelimme siellä aikaa raivaushommien vuoksi. Mosku pääsi totta kai metsään mukaan ja valvoi autolta käsin minun raivausveitsen käyttöä. Tauoilla treenailtiin jälkeä tai esine-etsintää metsässä (jälkimmäistä iltaisin myös pellolla). Jäljestys alkaa olla melko varmaa jo ja Mosku työskentelee innolla. Heti, kun valjaat saadaan puettua päälle ja Mosku pääsee autosta ulos, se lyö kuonon maahan kuin vanha tekijä. Ilmaisua treenattiin kesällä jo jonkin verran ulkonakin, muttei vielä itse jäljellä. Tarkoitus olisi, että Mosku ottaa kepin suuhunsa, istahtaa ja luovuttaa sen ”kiitos” -käskyllä. Testasin myös metsässä hiekkatiellä tunnistaako Mosku keppien joukosta sen kepin, jota olen pitänyt kädessä. Hypistelin yhtä keppiä kädessäni ja tiputin sen hiekkatielle muiden keppien joukkoon. Päästin Moskun paikalle ja se osasi poimia oikean kepin suuhunsa. Pienellä vihjeellä Mosku istahti ja sain kepin hienosti kiitos -käskyllä käteeni. Koska Mosku rakastaa keppien järsimistä (argh), haastavinta onkin ollut estää tämä käytös silloin, kun treenataan.. Esine-etsintä on Moskusta sekin huippuhauskaa. Mosku kiisi metsään kuin luoti ja hoksasi miltei eka kerrasta, mitä sen pitää tehdä. Tietysti esineen pitää olla tosi, tosi kiva, kuten esim. meillä käytössä ollut pehmeä koiran frisbee! Esineen luovutuskin on pikkuhiljaa alkanut varmistua. Moskun pitäisi tuoda esine suoraan eteen ja luovuttaa se istuen ohjaajan käteen. Kuten jo vuosi sitten Mosku pääsi myös tänä vuonna mukaan helpoimmille hillasoille Villen äidin kanssa. Huvittava juttu sattui kuulemma, kun Mosku vainusi suolla pari muutakin hillastajaa ja alkoi haukahdella poimijoiden suuntaan niin, että kaksikko päätti jättää hillat Villen äidin poimittavaksi ja kiertää itse muille apajille. Varsinainen hillapäällikkö tuo Mosku. Heinäkuun kohokohta oli varmaankin pieni patikkaretki Sattasvaaran huipulle, jossa Ville yllätti minut täysin kosimalla! Kihlauksen todistajana toimi kukas muukaan kuin meidän rakas Mr. White alias Mosku. Reitti vaaran päälle oli melko kivikkoinen, mutta Mosku näytti gasellin taitonsa ja kipusi varsin vaivattomasti ylös kivikoista huolimatta. Ilman koiraseuraakaan Mosku ei reissulla jäänyt. Naapurin Staalo hyväksyi Moskun kaverikseen ja pojat saivat aikaan monet mukavat juoksuleikit. Elokuun puolella Jönssikin pistäytyi Sattasessa emäntänsä ja isäntänsä kanssa pidennetyllä viikonloppulomalla ja kaverukset saivat rallatella yhdessä Lapissakin. Sattasen lisäksi kesää on vietelty mökillä. Tosin Moskusta ei saatu uimamaisteria vielä tänäkään vuonna, vaikka se viihtyi vedessä enemmän kuin hyvin ja vaikka Jönssi näytti hienosti uimisen mallia. Noh, ehkä ensi kesänä sitten!;D 

Mosku ja Lapin kaiffari Staalo 

 

Mosku kävi tänään pokkamassa näyttelykehässä kolmannen EH:n. Juoksutus meni hienosti ja sain Moskun jopa ravaamaan vähän taaempana, jolloin koiran rintamasuunta oli miltei koko ajan suoraan eteen eikä mammaa tarvinnut vilkuilla sivulle. Seisotuksessa tuomari pääsi harmittavasti taas yllättämään ja lähestyi Moskua takaviistosta ennen kuin sain koiran seisotusasentoon. Mosku antoi kyllä ihan nätisti katsoa hampaat, mutta ei pysynyt ihan paikallaan, mistä johtunee tuo”hiukan tottumaton käytös” -kommentti arvostelussa. Tuomari tykkäsi Moskusta erittäin paljon ja sanoi, että kunhan rintakehä vielä kehittyy niin Mosku alkaa olla valmis pakkaus=) Tuomarina toimi Elena Ruskovaara. Luokkavoiton vei kukas muukaan kuin rakas velipoika Niki, onnea! :D

JUN-EH, JUK2:

”Hyvä sukupuolileima. Kyllin ulottuvat mittasuhteet. Hiukan tottumaton käytös. Komea uroksen pää. Pitkät korvat, oikea ilme. Rintakehä ja eturinta saavat täyttyä. Hyvät takakulmaukset, niukemmat kulmaukset edestä. Hyväasentoinen häntä. Sujuva sivuliike. Vielä aavistus löysyyttä edessä. Köyristää lanneosaa hiukan. Hyvä väri ja pigmentti.”

Juhannuksen jälkeen kesän reissut ovat suuntautuneet lähinnä pohjoiseen. Ollaan oltu Sodankylässä raivaushommissa sekä tehty minilomareissu Inariin saakka. Pohjoisen reissujen aikana Mosku pääsi meidän mukana mm. ihastelemaan Vikakönkään kuohuja sekä patikkaretkelle UKK-puistoon, jossa kuljettiin useasti jopa pitkospuita pitkin. Reissussa nautiskelimme yöttömistä öistä ja nukuimme kolmestaan teltassa kauniilla paikalla summassa valitun joen törmällä.

Viime viikolla tulimme takaisin Ouluun, jossa ei ehditty olla kuin yksi yö, kun matka jatkui taas. Tällä kertaa suunnattiin etelään, tarkemmin ottaen Karjaalle. Anna oli järjestänyt pentutapaamisen, jossa pääsimme vihdoinkin treffaamaan vielä näkemättä jääneet Moskun sisarukset Kimin ja Erenkin. Perjantai-illan Mosku kisaili lähinnä Risto-veikan kanssa äipän ja systerin pitäessä niille kuria. Muut saapuivat treffeille lauantaina, joten heitä odotellessamme teimme lauantaina jo koossa olevan porukan kanssa retken Raaseporin linnaan ja kävimme Tammisaaressa treenailemassa agilityä. Moskun kanssa otettiin hyppyeste, putki ja tehtiin vähän kontaktiestetreeniäkin. Illalla kaikki valkkarit olivat jo koossa ja vilinä oli sen mukaista. Ilta kuluin rennosti grillaillessa ja koirien menoa seuraillessa. Sunnuntaina ohjelmassa oli puolestaan Karjaan koiranäyttely, jonne Mosku ei tällä kertaa osallistunut (myöhästyttiin ilmoittautumisesta), mutta jossa kaikki muut sisarukset esiintyivät oikein mallikkaasti; upeaa, mahtavaa!! Alla vielä potretti valkkarikatraasta Viivi-äipän ympärillä. Kiitos kaikille tosi mukavasta viikonlopusta!

Perhepotretti

Viime lauantaina koitti kauan odotettu ja jännitetty BH-koe Kempeleessä Mourungin kentällä. Kokeeseen osallistui kymmenen koiraa, joista Oulun valkoisia oli neljä (+yksi nollakoira). Pääsimme aloittamaan ensimmäisten joukossa koirakko numero kakkosena, aivan kuten toivottiinkin niin, että kentällä olisi Moskun nenään mahdollisimman vähän muiden koirien hajuja. Aluksi tuomari Juhani Petäjistö halusi tarkastaa koirien luoksepäästävyyden ja järjestäydyimme kentälle riviin koirat sivulla perusasennossa istuen. Aiemmin tuomari oli myös itse tarkastanut koirilta sirut. Aloitimme kokeen ilmoittautumisella, jonka aikana koiran tuli istua perusasennossa ohjaajan vierellä. Mosku suhtautui tuomariin hienosti ja halusi jopa itse mennä tätä nuuskimaan.

Saimme aloittaa suorituksemme paikallamakuulla. Jätin Moskun makuulle ja kävelin tuomarin merkkaaman matkan koirasta poispäin. Mosku makasi hienosti paikallaan siihen asti kunnes ykkönen huusi suorituksen lopussa koiralleen ”tänne” -kutsun. Kävi niin kuin pelkäsinkin ja Mosku irtosi paikaltaan. Onneksi jännitysmomentti oli vain tuossa paikalla pysymisessä eikä siinä, että Mosku säntäisi aggressiivisesti toisen koiran kimppuun. Päinvastoin, Mosku olisi halunnut leikkiä. Sain Moskun paikalleen ja liike jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut (..vaati kyllä aikalailla hermojenhallintaa..:)). Tottelevaisuusosion keskikohta meni sitten ihan hyvin. Mosku seurasi kaaviossa ihan ok normaalissa vauhdissa, juoksussa ja hitaassa kävelyssä ja istuikin, kun piti, vaikka jonkin verran uusi koira kiinnostikin. Kytkettynä seuraaminen oli kaikkiaan melko tasainen suoritus, kun taas vapaana seuraamisesta ei ehkä voisi sanoa samaa. Mosku irtosi kerran toisen koiran luo, mutta sain sen käskyllä takaisin. Toisaalta Mosku näytti myös parhainta seuraamistaan nimenomaan seuratessaan vapaana. Eritoten olen ylpeä suorituksesta henkilöryhmässä, sillä vaikka siinä oli uusia ihmisiä, Mosku ei kiinnittänyt heihin huomiota. Mosku myös istahteli henkilöryhmässä pysähtyessäni aivan kuten pitikin. Seuraavaksi vuorossa olivat jättävät liikkeet. Liikkeestä istumisessa Mosku lysähti maahan, mikä harmitti sillä hetkellä melkoisesti, olihan kyseessä Moskun bravuurit!!! No ainakin olin varma siitä, että Mosku pysyy tässä kohtaa paikallaan. Saavuttuani viereen Mosku nousi hienosti ”istu” -käskyllä takaisin perusasentoon. Liikkeestä maahanmeno meni hyvin. Luoksetulossa Mosku jäi aavistuksen vinoon eteen istumaan, mutta se annettakoon anteeksi, sillä muilta osin luoksetulo oli vauhdikas ja innokas. Sivullemenokin toimi, vaikka tehtiinkin se ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Treeneissä ”sivu” -käsky on nimittäin jätetty tarkoituksella pois, sillä Mosku yrittää välillä tehdä luoksetulon suoraan sivulle perusasentoon. Tottelevaisuusosio oli nyt ohi ja oli tuomion aika. Koirakko yksi sai hyväksytyn arvostelun. Tuomarin alkaessa lukea kommentteja meidän suorituksesta, mielessä pyöri jo ajatukset, mitä sitten, jos suoritus olisikin hylätty. Hetki oli piinaava, kun ei tiennyt mitään tuomarin linjasta, varsinkin, kun itse teki suorituksensa niin alkupäässä. Näin jännääjiä myös katsojien penkillä ja toivoin, että tulos tulisi jo. Tuomari aloitti viimeisen lauseensa, josta muistan vain sanan ”hyväksytty” ja tuomarin onnittelut kättelyineen ja sen, kun samalla hetkellä muut katsomossa repesivät taputtamaan ja tulivat onnittelemaan. Mikä helpotus!:D Kyllä se taitaa niin olla, että jos kenraalit menevät nappiin (niin kuin meillä meni perjantaina) niin, kokeesta ei sitten selviäkään noin vain ilman jännitysmomentteja :D

Loput suorituksista sainkin katsoa melko levollisin mielin kunnes loputkin saivat hyväksytyn arvostelun ja pääsimme jatkamaan koetta kaupunkiosuudelle. Kaupunkiosuus pidettiin Kempeleessä Zimmarin parkkipaikalla. Aloitimme kaupunkiosuuden tottelevaisuusosion tapaan ilmoittautumisella, jonka jälkeen kävelimme henkilöryhmään, jossa piti rupatella hetki niitä näitä. Koiran tuli suhtautua ihmisiin ystävällisesti. Mosku selviytyi osiosta hienosti. Sitten jatkettiin kävelyosuuteen. Kävelimme, koira ohjaajan vasemmalla puolen, jalkakäytävää pitkin pienen lenkin tuomarin seuratessa perässä. Moskulla oli aluksi virtaa ja se yritti vetää, mutta rauhoittui sitten. Ylitimme suojatien, jonka jälkeen meidät ohitti ns. häiriöpyöräilijä kelloa soittaen. Mosku vilkaisi pyöräilijää, mutta ei muulla tavoin reagoinut siihen. Seuraavaksi meitä vastaan tuli häiriölenkkeilijä ja -sauvakävelijä, mutta näiden lisäksi sattumalta myös vanhempi pariskunta sauvojen kanssa. Pariskunta käveli rinnakkain, joten jouduimme kävelemään aivan heidän vierestä. Mosku vilkaisi heitä ja ohitti sauvakävelijät minua tapittaen=) Viimeisen suojatien kohdalla ohitimme vielä jalankulkijan, jolla oli mukanaan häiriökoira. Koira kiinnosti jonkin verran, mutta pääsimme kunnialla ohi. Parkkipaikalla meidän tuli pysähtyä vielä auton viereen, jonka kuljettaja veivasi ikkunan auki ja avasi oven kysyäkseen tietä. Vaihdoimme muutaman sanan  minkä jälkeen tienkysyjä käynnisti auton ja paiskasi oven kiinni. Mosku seisoi vieressäni miehen suunnalta ilmaa haistellen, mutta ei kummemmin reagoinut saati kommentoinut mitenkään. Lopuksi Mosku tuli jättää hihnastaan yksin tolppaan kiinni ja poistua pakettiauton taakse piiloon. Sillä välin Moskun ohi talutettiin toista häiriökoiraa molempiin suuntiin. Mosku istui nätisti paikallaan ja vain haisteli ilmaa koiran suunnalta. Palasin Moskun luokse ja menimme kuulemaan tuomarilta viimeisen tuomion BH-kokeen läpäisystä. Vaikka tottelevaisuusosuus ei kokeessa parhaalle tasollemme yltänytkään, tuomari näki Moskussa potentiaalia; tuomari piti Moskua palvelualttiina, yhteistyökykyisenä ja innokkaana. Tuomari otti myös huomioon Moskun nuoren iän ja sen mukanaan tuoman uteliaisuuden, mikä näkyi osassa suorituksia. Päivän päätteeksi saimme arvostelun ”hyväksytty”. Kun kaikkien suoritus oli ohi, palasimme takaisin Mourunkiin, jossa juotiin vielä pullakahvit ja jaettiin kokeen läpäisseille koe- ja kilpailukirjat merkintöineen. Lisäksi saimme BH-pinssin, joka koristaa tällä hetkellä Moskun punaista palveluskoirahuivia.

Onnea myös Tarja & Keiju, Antero & Kurko, Jaana & Niki sekä kiitokset treenien vetäjällemme Kaisulle ja kaikille talkoolaisille, ja muille hengessä mukana olleille, hyvä me!

BH ANNSPETS EBISU alias MOSKU